Helsinki tarvitsee toimivat lähipalvelut toimivan arjen tueksi

Lähipalvelut ovat hyvinvoivan kaupungin perusta, mutta Helsingissä ne ovat vaarassa. Jättikoulut, valtavat päiväkodit ja keskitetyt terveyspalvelut eivät palvele asukkaita, sen sijaan ne kyllä palvelevat budjettileikkauksia. Kaupunki, joka keskittyy taloudelliseen tehokkuuteen ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella, kadottaa sen, mikä tekee siitä elävän ja inhimillisen.

Lähipalvelut ovat elintärkeitä, mutta silti niitä lakkautetaan. Lähipalveluissa on kysymys tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Kun lähikoulu lakkautetaan tai terveysasema siirretään toiselle puolelle kaupunkia, eniten kärsivät ne, joilla ei ole varaa maksullisiin palveluihin tai joustavuutta matkustaa. Ikääntyneille tämä tarkoittaa arjen itsenäisyyden murenemista, lapsiperheille kaaosta ja epävarmuutta. Puhumattakaan joukkoliikenteen hinnasta, mutta se on sitten taas jo seuraavan kirjoituksen aihe..

Helsingin linjaus suurista kouluista ja päiväkodeista on esimerkki politiikasta, jossa säästöjen varjolla ajetaan alas yhteisöllisyyttä ja lasten hyvinvointia. Pienet, turvalliset yksiköt korvataan massalaitoksilla, joissa yksilöllinen huomiointi vaikeutuu ja yhteisöllisyys katoaa. Onko todella tehokasta, että pienet koulut suljetaan ja oppilaat sullotaan valtaviin laitoksiin, joissa henkilökunta uupuu ja lapset hukkuvat massaan?

Palveluiden keskittäminen ei ole neutraali päätös – se heikentää palveluiden saavutettavuutta ja lisää eriarvoisuutta. Helsingissä tämä näkyy jo nyt terveyspalveluissa ja koulutusjärjestelmässä. Kun terveysasemia yhdistetään, jonot kasvavat ja hoitoon pääsy vaikeutuu. Kun lähikoulu lakkautetaan, perheiden arki muuttuu raskaammaksi ja alueiden elinvoima heikkenee. Kuka haluaa asua kaupungissa, jossa arki on jatkuvaa kamppailua peruspalveluiden saavuttamiseksi?

Helsinki voi tehdä parempia valintoja!  Lähipalveluiden alasajo ei ole luonnonlaki vaan kyse on poliittisista valinnoista. Helsinki voi päättää panostaa lähipalveluihin, pitää koulut ja päiväkodit inhimillisinä ja varmistaa, että kaupunginosat säilyvät elävinä ja toimivina. Tämä tarkoittaa investointeja lähikouluihin, kirjastoihin, terveysasemiin ja muihin arjen kannalta keskeisiin palveluihin. Se tarkoittaa myös sitä, että kaupunki ei kohtele asukkaitaan pelkästään tilastolukuina, vaan ihmisinä, joiden hyvinvointi tulee asettaa etusijalle.

Helsinki on kaupunki, jonka ei pitäisi myydä sieluaan tehokkuusajattelulle. Lähipalvelut eivät ole kulu, vaan sijoitus oikeudenmukaiseen ja elinvoimaiseen kaupunkiin. Nyt on aika tehdä päätöksiä, jotka palvelevat helsinkiläisiä – ei leikkauspolitiikan kylmiä laskelmia.